Agilitykokeilua ja ongelmia

Fiona & Aida <3

Lauantaina Jyväskylän Agility Team järjesti Seppälän lemmikkikeskuksen parkkipaikalla sellasen agilitykokeilun. Lähdettiin sinne sitten meitsi ja Aida, ja kaveriks lähti Liina ja Fiona. Mentiin Liinan iskän kyydillä ja Aida meni tosi nätisti autoon, (mun jälkeen tietenkin :D)  vaikka siellä oli tuntemattomia ihmisiä.
Fionankin kanssa tuli hyvin toimeen, melkein jo leikkivätkin. Olin ihan varma, ettei Aida suostu menemään yhdestäkään esteestä, mut hyvinhän se lopulta meni. Ohjaajat oli tosi mukavia ja osas hommansa. Aida ei ois halunnu hylätä mua ja lähtee sen ohjaajan matkaan, mut nameilla se sit suostu kuitenkin. Ja Aida hyppäs hienosti heti esteen yli kun huusin sitä :) Putkikin meni tosi hyvin, mut siinä mun piti taluttaa Aida putken toiselle puolelle, kun ohjaajan kanssa se ei halunnut mennä. Mä siis menin toiselle puolelle ja huusin Aidaa, sieltähän se tuli putkesta ja lujaa. Kolmas este oli "pussi", eli putki, jonka toisessa päässä on kangas josta pääsee läpi, muttei kuitenkaan nää läpi. Liina piti Aidaa. Nostettiin Aidan kanssa vähän kangasta ekoilla kerroilla, että Aida tajuais idean ja lopultahan se tajuskin sen ja sinkos lujaa senkin esteen läpi :) Vähän Aidaa stressas taluttajan vaihtaminen ja varsinkin se, että mä lähdin sen luota putken toiseen päähän. Aida sit vähän testas hampaitaan Liinan käteen, mut ei onneks lujaa. Näytti vaan, ettei se tykkää kun väkisin pidetään poissa mun luota.

Tyttöni mun (: <3

Aidalla on tosiaan vähän ongelmia vieraiden ihmisten kanssa. Oikeastaan aika paljon ongelmia. Aida nimittäin pelkää kaikkia vieraita, miehiä, naisia ja lapsia. Vieraiden koirien kanssa en oo huomannu samaa. Koirat siis menee, mut ihmiset ei, jippii. Ollaan Aidan kanssa nyt reenaamassa tota ihmisten ohittamista lenkillä, mut siitä sit oma postauksensa.
Agilityjutun jälkeen äippä haki meidät meille ja lähdettiin mettään lenkille. Päästiin sellaselle aukiolle, jossa on joku vanha sähkömasto(?). Liina syötti Aidalle kädestä nameja, huuti sitä ja aina kun Aida meni sen luo, Aida sai namin. Varovasti yritti myös silittää Aidaa, mut heti kun nami oli saatu, Aida palas mun luo vähän kauemmas.  Sit vähän hämmästyin kun Liina meni kiven taakse piiloon, jotta Fiona ettis sen, Aida lähtikin ihan vapaaehtosesti Liinan perään vähän matkaa :D Ehkä niistä tulee vielä kaverit :)

Aida ja Liina tekemässä tuttavuutta :) 

Jälkeläisiä

Käytiin viikonloppuna mummolassa, jonne meni meiltä myös Weeran yks kesävauvoista. Oli Sindi kasvanut vähän viime näkemästä :) Weeran vauvat syntyi 1.6, neljä pentua, joista yksi syntyi kuolleena :(

Kolme muuta oli hyvä kuntoisia, kaksi poikaa ja yks tyttö. Pentujen isästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta muutama sulhasehdokas on pyörinyt täällä meillä päin. Poikapennut meni molemmat mun siskolle :)

Weera The Mammakisu

Tältä Sindi näytti 10 pv:n ikäisenä

Tältä näytti Humppa 10 pv:n ikäisenä

Hemmosta mulla ei oo kymmenen päivän ikäistä kuvaa :( Mut tässä on porukkaa vähän vanhempana:

Riiviö ;) <3

Ai mitennii näyttää vähän paksulta? :D

eka saalis :)

Ja kakarat nykyään:

Sindissä on niin paljon samaa näköä ku Weerassa :)

Nää kuvat pojista on otettu ehkä pari viikkoo sitten? Siks Sindi näyttää niin paljon isommalta, koska sen kuva on otettu pari päivää sitten :D

Humppa :) 

Hemmo :)

Täti ja äippä pirteinä :D

50/50

Tänään illalla käytin Aidan pienellä lenkillä, kun satuin saamaan kaverini mukaan. Käveltiin sit tihkusateessa Eetua vastaan ja kun tultiin Eetun luokse, niin Aida ei ollu moksiskaan. Sit kuitenki Aida meni haistelemaan, eikä vieläkään mitään ongelmaa. Eetu vähän heilautti kättä Aidaan päin, että ois antanu koiran haistaa, niin Aida säikähti aivan hirveesti, ja pomppas mun taakse. Kauhean räyhäämisen ja murinan piti, vaikkei Eetu tosiaankaan ollut milläänlailla uhkaavan olonen. Ei olla oikein Aidan kanssa päästy haistelemaan vieraita ihmisiä, tai koiria, varsinkaan tällee pimeessä. Ja Eetulla sattu olemaan vielä mustat vaatteet :/ Vähän harmitti kun Aida sillee säikähti :( Eetukin vähän säikähti Aidan räyhäämistä, ei niistä oikee tullu kavereita. Ehkä joskus päivänvalossa uusintatapaaminen vois onnistuu paremmin :D

Ruokapuoli sen sijaan on paranemaan päin. Aidalle maistuu nappulat nyt paljon paremmin, jopa pelkiltään, mutta maksalaatikkoa laitetaan silti sekaan n. joka toinen päivä, ettei mene masu sekasin. Mun kaveri ehdotti piimää ruuan sekaan, aiotaan kokeilla sitäkin. Pitäis sitoo mahaa, jos on taipumusta mennä sekasin. Kävin muuten ostamassa Aidalle sellaset tossut, makso vaan 3e niin oli pakko ostaa. Aika hyvin Aida niillä käveli, vielä vähän harjotusta tarviis. Laitan kuvaa tossuista seuraavaan postaukseen.

Jyväskylän koiramiitit - facebookyhteisössä mainostettiin sellasta Omatoimista Tokoa, joka torstai. Aateltiin lähtee sinne minä ja Aida + Liina ja Fiona, Aidan uus/tuleva ranskanbulldoggi kamuli :) Mahdollisesti mukaan tulee myös Henna ja Reko, Liinan serkun saksanmetsästysterrieri poitsu :) Saa nähdä miten tulee Aida niiden kanssa toimeen. Mutta peukut pystyssä toivotaan parasta :) 

Tummelia

Toissapäivänä olin leikkaamassa marsuilta kynsiä, kun huomasin Nopan toisessa nisässä jotain outoa. Säikähin, että siinä on joku tulehdus tai kasvain, kun näytti ensin niin pahalta. Kiikutin marsun yläkertaan, ja näytin äitille, jonka kanssa lähdettiin ostamaan Tummelia nisän rasvaamiseen.

vähän turhan räikee kynslakka vie koko huomion :D

Tossa siis kuva siitä nisästä, oli kyllä livenä paljon pahemman näkönen. Keitin vettä ja kostutetulla pumpulilla yritin puhdistaa sitä. Ei lähteny tai auttanut mitään. Sit kynnellä varovasti yritin rapsuttaa, niin lähti tuo kaikki keltainen/tumma mömmö pois. Ei siis ollut tulehdusta, eikä varmaankaan sitä kasvaintakaan. Tais olla nisästä vaan valunut jotain ylimäärästä, mut nyt on ihan normaali. Kun sain kaikki mömmöt pois, puhdistin vedellä ja Tummelia päälle. Hyvin näyttää "parantuneen".

No, sit innostuin vähän tummeloimaan enemmänkin :D Rambon anturat oli aika kuivat, joten pistin tummelia niihinkin. Vaikka laitoin voidetta aika paljon, se imeytyy yllättävän nopeesti.Oon kyllä niin tyytyväinen tohon tummeliin, auttaa joka vaivaan :)

Noppa syystunnelmissa :)

Aloitus

Tassunjälki sydämessä- blogi on mun ensimmäinen, mun omia koiria ja muita lemmikkejä käsittelevä blogi. Kirjotan omalla nimelläni ja esittelyt itestäni ja elukoista laitan omaan osioonsa. Tää blogi käsittelee ihan kaikkea, mitä nää karvakamut vaan sattuu tekemään, mutta on mulla tässä ihan aihekin, joka on Aidan kuntouttaminen. En ole mikään konkari bloggaamisessa, mutta toivon, että tykkäätte tästä :)